Pujon ja ketomarunan allergiahaitat puntarissa

Kaksivuotisessa (2006–2007) pujotutkimuksessa selvitettiin, kuinka vakava allergiahaitta pujo on taajama-alueilla. Tutkimuksessa kasviin perehdyttiin monella tavoin ja arvioitiin myös lähilajin ketomarunan merkitystä.

Maassamme arvioidaan olevan noin 100 000 pujon siitepölylle allergista. Ihotesteissä joka kolmas siitepölyallerginen reagoi pujoon. Vaikka altistuminen siitepölylle on yleistä, pujon merkityksestä allergiahaittana ja varsinkin sen erilaisista torjuntakeinoista tiedetään vähän. Pujo on ainoa merkittävä allergiakasvi, jonka esiintymiseen voidaan vaikuttaa erilaisin hoitotoimin.

Hankkeessa tutkittiin pujon esiintymistä, kukkien rakennetta ja kuinka niittäminen ja repiminen vaikuttavat versomääriin. Ilman siitepölymääriä mitattiin vuorokauden eri aikoina, korkeuksilla ja etäisyyksillä kasvustoista. Siitepölypitoisuuksia myös verrattiin useissa paikoissa taajama-alueella ja muihin tärkeimpiin allergiakasveihin.

Vastaavilla mittauksilla selvitettiin pujon runsaimman sukulaiskasvin, ketomarunan merkitystä allergisille. Marunoiden kukinta-ajat selvitettiin kasveja seuraamalla, koska marunoiden samannäköisiä siitepölyhiukkasia ei pystytä erottamaan siitepölyseurannassa käytetyillä valomikroskoopeilla.

Yleinen joutomaan kasvi

Pujo on taajama-alueilla yleinen joutomaakasvi, jota kasvaa tienpientareilla, istutusten reunamilla, läjitysalueilla ja pellon laitamilla. Imatran taajama-alueella pujoa kasvoi jokaisella tutkitulla ruudulla. Kasvin runsaus oli keskimäärin 2,6 neliömetriä hehtaarilla. Kaakkois-Suomi on myös ketomarunan vahvaa esiintymisaluetta. Se on pujon jälkeen toiseksi runsain marunalaji Suomessa. Ketomarunaa esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa, runsaimmin Salpausselän alueella ja rannikolla. Imatralla ketomarunaa kasvoi joka toisella ruudulla.

Marunoiden siitepölykausi kestää yli kuukauden heinäkuun puolivälistä elokuun loppupuolelle. Huippukausi ajoittuu usein heinä-elokuun vaihteeseen. Siitepölymäärä voi runsastua uudestaan elokuun puolivälissä, koska pari viikkoa pujoa myöhemmin kukkiva ketomaruna jatkaa siitepölykautta. Ketomarunalla on merkitystä allergisille ainakin kasvin vahvimmilla esiintymisalueilla.

Runsaasti siitepölyä ilmaan vain aamupäivällä

Marunat tuottavat runsaasti siitepölyä. Pujon mykeröissä on 15 kehräkukkaa, joista jokaisesta vapautuu noin 5 000 siitepölyhiukkasta. Suurissa pujoissa mykeröitä on jopa yli kymmenen tuhatta. Ketomarunan pienemmässä versossa on mykeröitä vähemmän, mutta yhdestä juurakosta lähtee usein enemmän versoja kuin pujolla.

Allergisten tulee välttää liikkumista marunakasvustojen lähellä erityisesti aamupäivisin, jolloin siitepöly vapautuu kukista. Lähellä kasvustoja pitoisuus oli suurimmillaan kello 9–10. Kauempana kasvustoista siitepölyä oli runsaimmin keskipäivällä. Pitoisuus laskee iltapäivällä ja illalla, vähiten siitepölyä on ilmassa aamuyöllä ennen seuraavan päivän kukinnan alkua. Ketomarunalla on samanlainen vuorokausirytmi kuin pujolla.

Siitepölypitoisuus on suurin pujokasvustojen lähellä. Pujon siitepöly leviää melko heikosti ja siksi pitoisuus laskee nopeasti kasvustosta kauemmaksi siirryttäessä. Jo parin kymmenen metrin päässä pitoisuus on laskenut 80 %, mutta se voi edelleen olla erittäin suuri. Kauempana kasvustosta siitepöly on levinnyt tasaisemmin ympäristöön ja osa on laskeutunut maahan. Tuuli ohjaa siitepölyn leviämistä ja tuulen voimakkuus sekä nousevat ilmavirtaukset vaikuttavat kuinka laajalle alueelle siitepöly päätyy.

Pujo on pioneerikasvi

Siitepölymäärää voi vähentää paikallisesti poistamalla pujoja. Repiminen on niittämistä tehokkaampi tapa vähentää kasvin runsautta. Ensimmäisen repimiskerran jälkeen pujojen määrä laski 76 %, kun niittämällä versomäärä pysyi lähes samana. Niittäminenkään ei ole turhaa, jos sen tekee ennen kukintaa. Heinäkuun alussa niitetyillä alueilla pujot eivät enää ehtineet kasvattaa uusia kukkaversoja loppukesän aikana.

Pujo on pioneerikasvi, joka häviää monilta kasvupaikoilta itsestäänkin, jos kasvillisuuden annetaan vakiintua. Uusia kasvupaikkoja syntyy kuitenkin koko ajan maata kaivettaessa esimerkiksi taajamien putkitöiden ja tienkorjausten yhteydessä.