Osaamiskeskusta edeltänyt instituutti aloitti 1990-luvulla luonnon monimuotoisuuden kannalta viiden arvokkaan luontokohteen kunnostuksen ja hoidon. Nyt kohteita hoitavat muut tahot tai hoito on käynyt tarpeettomaksi, kun alueella eläneen uhanalaisen lajin tila on kohentunut huomattavasti.

Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on ollut luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen. On selvää, ettei tavoitteita ole saavutettu. Suomen osalta viimeisimmät tutkimukset ja selvitykset kertovat luonnon monimuotoisuuden edelleen vähenevän. Kehitys on huolestuttava, sillä olemme itsekin luonnosta ja sen hyvinvoinnista riippuvaisia.

Olemme osaltamme olleet hidastamassa luonnon monimuotoisuuden katoa. Vuodesta 1990 alkaen olemme kunnostaneet, ylläpitäneet ja tehneet tutkimusta viidellä kohteella yhteistyössä maanomistajien kanssa. Kohteet (18,5 ha) edustavat harvinaistuneita ympäristötyyppejä, kuten perinneympäristöjä, avoimia kallioalueita ja harjuja sekä niiden eliöstöä.

Hankkeiden käynnistäminen ja ylläpito neljännesvuosisadan ajan ei olisi ollut mahdollista ilman tiivistä yhteistyötä maanomistajien, hankkeita rahoittaneiden tahojen, kuten ministeriöiden, säätiöiden, teollisuuden ja järjestöjen kanssa. Lisäksi monet ovat tehneet talkootyötä ja antaneet korvauksetta käyttöön laitteita, tietopääomaa tai maata. Ympäristön hyväksi tehtyä työtä on arvostettu. Ympäristön hyväksi tehdystä työstä on myönnetty WWF:n Pandapalkinto (1999) ja kolme muuta palkintoa.

Tarkempi selvitys kohteilla tehdystä työstä on ladattavissa tästä raportista (pdf, 4,3 Mt). Lisäksi hoitokohteiden historiaa on käsitelty laajemmin vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassa Luonnonhoitajan matkassa.

Ruohosaari – kalliosinisiiven saari (1990)

Kalliosinisiiven elinympäristön kunnostus Lappeenrannassa on todennäköisesti pelastanut uhanalaisen sinisiiven yhdyskunnan. Ennen hoitoa laji oli vaarassa hävitä Ruohosaaresta ja kesti kuusi vuotta ennen kuin heikentynyt kanta toipui. Elinympäristön kunnostus ja ylläpito kallioiden puustoa poistamalla tuotti tulosta. Nykyisin kalliosinisiipiä tavataan muillakin Lappeenrannan edustalla Saimaan kallioisilla saarilla. Sinisiiven elinpaikan kunnostus on yksi Suomen ensimmäisistä perhoslajin auttamiseksi tehdyistä hoitotoimista.

Hanke on toteutettu yhteistyössä Orion-yhtymä Oyj:n ja maanomistaja Lappeenrannan seurakuntayhtymän kanssa.

Kalliosinisiipi maksaruohon lehdellä.
Kalliosinisiipi.

Niittyjen hoitoa Pellisenrannassa (1990)

Joutsenon Pellisenrannan niitty on maakunnallisesti arvokas perinneympäristö. Juhannuksen aikaan mäkitervakot hehkuvat punaisena, heinäkuussa väri vaihtuu valkoiseksi, kun päivänkakkarat puhkeavat kukkaan. Myös hyönteiselämä perhosineen on runsasta.

Niittyä hoidettiin aluksi lampaita laiduntamalla ja nykyisin niittämällä. Kasviseurantojen perusteella niityn kasvillisuus on muuttunut ketomaisesta tuoreiden niittyjen suuntaan. Niittykasvien määrä on lisääntynyt alkuvuosista. Nykyisin niittyä hoitaa Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys.

Niitty, jossa paljon valkoisia päivänkakkaran ja punaisia metsäapilan kukkia.
Pellisenrannan niityllä kukkivat päivänkakkarat ja metsäapilat.

Huuhan harjurinne (1992)

Ruokolahdella on pyritty elinympäristön kunnostuksen ja siirtoistutusten avulla parantamaan kahden harjurinteillä elävän uhanalaisen lajin asemaa maassamme.

Lupaavasta alusta huolimatta harjusinisiiven palautussiirto lajin toiseksi viimeiselle elinpaikalleen Pohjoismaissa ei onnistunut. Myös taantuneen palosirkan siirretty kanta eli alueella vain kuuden vuoden ajan. Siirto paljasti palosirkan elinkierron kaksivuotiseksi.

Männikön raivauksen tuloksena alueella on nyt monipuolista harjuluontoa, joka tehokkaan metsänhoidon vuoksi on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Ruokolahdelta ovat saaneet hyvän turvapaikan myös uhanalaiset hietaneilikat, kangasvuokot ja monet harvinaiset paahdeympäristöjen hyönteiset.

Hanke on toteutettu yhteistyössä alueen maanomistajan Stora Enso ja Tornatorin kanssa, joka kulottanut harjurinteiden laikkuja viimeksi kesällä 2024.

Valko-keltainen kangasvuokko jäkälän pettämällä avoimella rinteellä. Taustalla yksittäisiä mäntyjä.
Kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka.

Keltaverkkoperhonen Korvenkylän metsälaitumella (1996)

Metsälaitumen niityillä elää luultavasti maamme vahvin uhanalaisen keltaverkkoperhosen yhdyskunta. Niittyjen ja metsien kirjoma ympäristö pelastettiin umpeenkasvulta palauttamalla alueelle karja kahdeksan vuoden tauon jälkeen vuonna 1996.

Metsälaitumella on laidunnusta vuoteen 2010 saakka ja sen jälkeen alueen kahta niittyä on hoidettu niittämällä. Niityillä on monimuotoinen kasvi- ja perhoslajisto. Kaakkois-Suomen ELYn ja Acleriksen tutkimuksessa (2024) niityltä löydettiin seitsemän uhanalaista perhoslajia, joista keltaverkkoperhonen on EU:n luontodirektiivin liitteissä suojeltu laji ja kolme muuta lajia on erittäin uhanalaisia ja kuuluvat erityisesti suojeltaviin lajeihin. Lisäksi niityiltä havaittiin 11 silmälläpidettävää perhoslajia. Tutkimuksessa todetaan niittyjen hoidon onnistuneen erittäin hyvin ja alueen kuuluvan kiistatta valtakunnallisesti merkittäviin perhoskohteisiin.

Nykyisin niittyjä hoitaa Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys.

Oranssin kirjava perhonen päivänkakkaran kukassa, taustalla sinisiä harakankellon kukkia ja keltaisia leinikkejä.
Keltaverkkoperhonen.

Uusi perinneympäristö Korvenkylässä (1991)

Korvenhaka perustettiin tyhjälle ja pensoittuneelle tontille Joutsenon Korvenkylän keskustaan, jossa haka kytkeytyi osaksi ihmisten arkipäivää. Korvenhaka oli näyteikkuna, joka muistutti meitä vain muutaman vuosikymmenen takaisesta asuin- ja elinympäristöstämme.

Hakaa laidunsivat lampaat vuoteen 2011 saakka. Harmaantuneista hirsistä rakennetussa tietoriihessä kerrottiin alueen historiasta sekä perinneympäristöjen hoidosta ja suojelusta. Haassa pidettiin vuosittain luontoiltoja, joista viimeiseen, järjestyksessään kahdeksanteen luontoiltaan vuonna 2007 osallistui noin 60 henkilöä.

Korvenhaan ylläpito loppui syksyllä 2011. Lampaita ei enää ollut lähialueilla saatavilla, joten kaupunki laittoi tontin myyntiin. Hanke toteutettiin yhteistyössä Joutsenon kunnan, Joutsenon seurakunnan ja 24 muun eri organisaation edustajien kanssa.

Kaksi lammasta heinikossa, vasemmalla puista riukuaitaa ja oikealla lehtipuita.