Tienpientareet muistuttavat niittyjä vuosittaisen niiton takia ja monesti myös paahdeympäristöjä hiekkaisten luiskien vuoksi. Myös kasvi-ja hyönteislajistossa on yhtäläisyyksiä.
Tienpientareet muodostavat merkittävän osan suomalaista luontoa. Vuoden 2000 alussa Suomessa oli noin 78 000 kilometriä yleisiä teitä, joiden pientareita niitetään säännöllisesti liikenneturvallisuuden takia. Avointen tieympäristöjen pinta-alaksi arvioitiin yli 160 000 hehtaaria, mikä on noin 8-kertainen alue samaan aikaan inventoitujen perinneympäristöjen pinta-alaan verrattuna.
Tienpientareiden luontoa tutkittiin kahdessa hankkeessa. Ensimmäinen, vuosina 2001-2003 toteutettu tutkimus Tienpientareet ja valtateiden liittymät perhosten ja kasvien elinympäristönä (TIELI) selvitti lajiston monimuotoisuutta ja koostumusta erikokoisten teiden pientareilla sekä perhosten liikkumista valtatien liittymässä. Niittämisen vaikutukset tienpientareiden niittyeliöstön monimuotoisuuteen (NIINI, 2004-2005) puolestaan on keskittynyt eri aikaan toteutetun niiton vaikutusten arviointiin. Molempien hankkeiden loppuraportit ovat ilmestyneet Tiehallinnon julkaisusarjassa.
Hankkeiden perusteella on arvioitu, miten kasvillisuus ja siihen sitoutunut perhoslajisto menestyvät pientareilla verrattuna niiden luontaisiin kasvupaikkoihin ja elinympäristöihin. Niittämisen vaikutuksista saatua perustietoa tarvitaan arvioitaessa, miten pientareiden hoitoa voidaan kehittää niin, että luonnon monimuotoisuus otetaan yhä paremmin huomioon.
Paljon niittyjen kasveja ja perhosia
Tienpientareilla on tärkeä rooli kasvien ja perhosten elinympäristöinä. Päiväperhosista ja muista päivällä lentävistä suurperhosista valtaosa on niittyjen lajeja. Lajimääriltään parhaimpia tieympäristöjä ovat vanhat, leveät, metsään rajoittuvat ja kasvillisuudeltaan runsaslajiset piennaralueet. Kukkivien kasvien runsaus oli puolestaan yhteydessä päiväperhosten yksilömääriin, kun taas korkea kasvillisuus näytti suosivan muita perhosryhmiä, kuten mittareita ja yökkösiä.
Vilkkaasti liikennöityjen teiden pientareet niitetään ensimmäisen kerran yleensä jo keskikesällä, mutta alemman tieverkoston pientareet vain kerran loppukesällä. Koska pientareen niitto jo kesäkuun lopulla hävittää päiväperhosille tärkeät mesikasvit ja muille perhosryhmille tärkeän suojaavan kasvillisuuden, vain yksi niittokerta loppukesällä lisäisi pientareiden arvoa perhosille. Jos liikenneturvallisuus vaatii, keskikesän niitto voidaan tehdä vain kapealti tien reunasta. Keskikesällä niitetyille pientareille voidaan myös jättää kukkivia kaistaleita, jotka tarjoavat mettä perhosille näiden parhaaseen lentoaikaan.
Piennartutkimukset saivat arvokkaan päätöksen vuonna 2006. Joulukuussa instituutin tutkija Anu Valtosen väitöskirja tienpientareiden merkityksestä perhosten elinympäristönä tarkastettiin Joensuun yliopistossa. Saman vuotena Tiehallinto myönsi kunniakirjan piennartutkimuksista.
– Olemme päättäneet palkita Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin siitä tutkimustyöstä, jota se on vuosien varrella tehnyt tienvarsiluonnon monimuotoisuuden ylläpitoon liittyen, kertoi Tiehallinnon ympäristöpäällikkö Tuula Säämänen palkinnonjakotilaisuudessa.