Tekijä: Juha

Diagnoosi on selvä: luonnon monimuotoisuus hupenee ja Suomen luonto köyhtyy.

Kaakkois‑Suomessakin luontokato näkyy joka paikassa. Lähes puolet luontotyypeistä on uhanalaisia, suoluonto on liki menetetty yltiöpäisten ojitusten myötä ja talouskäyttöön puristetut metsät ovat yksipuolistuneet. Samalla ilmastonmuutos ja maankäytön jatkuva tehostuminen heikentävät ekosysteemien palautumiskykyä.

Luontokato ei kuitenkaan ole vain ekologiaa. Sillä on suora yhteys terveyteen, huoltovarmuuteen ja alueen elinvoimaan. Siksi luonnon tilan parantaminen on yhtä lailla hyvinvointi‑ ja turvallisuustoimi.

Kokosimme Priodiversity LIFE -hankkeen yhteydessä kattavan tietopohjan kaakkoissuomalaisista lajeista ja luontotyypeistä, ekologisista yhteyksistä ja vedenalaisesta luonnosta. Tutkimustieto ja erilaiset luontoaineistot antavat suuntaa korjaaville toimenpiteille.

Kun luonnontilaa kuvaavista tasoista muodostettiin lämpökartta, sen vihreimmin hehkuvilla alueilla oli säilynyt arvokkaita piirteitä ympäröiviä alueita enemmän. Analyysi antoi siis kokonaiskuvan siitä, missä luonnon sydän vielä sykkii Kaakkois-Suomessa.

Rajasimme lämpökartalta 18 maakunnallista luonnon monimuotoisuuskeskittymää. Ne kattavat noin viidenneksen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson pinta‑alasta, mutta niillä on tavattu 77 % maakuntien uhanalaisista lajeista ja 79 % silmälläpidettävistä lajeista. Ja kuitenkin vain 2,2 prosenttia keskittymien alasta on toistaiseksi suojeltu.

Keskittymiltä löytyy niin harjujen paahdeympäristöjä ja laajempia soita, pieniä virtavesiä, merkittäviä lintukosteikkoja, perinnebiotooppeja kuin meriluonnon avainympäristöjä. Keskittymiä yhdistävät merkittävät luontoarvot, mutta vähäinen suojelun ja hoidon nykytaso.

LUMO-ohjelmia luonnonhoitoa ohjaamaan

Työstämme parhaillaan maakunnallisia LUMO‑ohjelmia, jotka tarjoavat uuden ja toivottavasti myös tehokkaan välineen luonnonhoidon priorisointiin. Ohjelman vahvuuksia ovat toimien kohdentaminen sinne, missä vaikutus on suurin, sekä monitasoinen suunnittelu keskeisten toimijoiden kanssa.

Ohjelma siis ohjaa ennallistamista ja luonnonhoitoa monimuotoisuuskeskittymiin ja ekologisten yhteyksien solmukohtiin. Lajitiedot, luontotyypit, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, valuma‑aluekohtainen lähestymistapa ja maankäytön suunnittelu yhdistyvät vahvasti toisiaan tukien samaan kokonaisuuteen.

Luontokadolla ja ihmisten hyvinvoinnilla on vahva yhteys. Monimuotoinen ympäristö tukee yhtä lailla mielenterveyttä, puhdistaa vettä ja ilmaa, tuo vakautta ruoantuotantoon ja lisää ilmastonmuutokseen sopeutumisen mahdollisuuksia. Siksi luonnonhoito ei ole vain ekologinen velvoite – se on investointi alueelliseen hyvinvointiin, turvallisuuteen ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin.

Siksi ennallistamisella ja luonnonhoidolla on väliä, nyt eikä vasta ehkä sitten joskus. Monimuotoisuuskeskittymiä hoitamalla turvataan samalla ihmisten terveyttä – ja mikä tärkeintä: annetaan jossakin myös luonnolle tilaa ja aikaa korjata itseään.

8.4.2026 Kimmo Saarinen, luontotiedon asiantuntija, Kaakkois-Suomen Elinvoimakeskus, Priodiversity LIFE -hanke

Luontojärjestöjen ensisijainen tarkoitus on edistää luonnon ja ympäristön suojelua, niillä on osansa myös luontoterveyden edistäjinä.

Suomessa on noin 150 Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistystä. Tähän päälle löytyy myös muita luontojärjestöjä, -ryhmittymiä ja kampanjoita. Yhdistykset järjestävät luontoretkiä ja talkootapahtumia, jotka ovat yleensä ilmaisia ja kaikille avoimia. Näin yhdistykset kantavat myös sosiaalista vastuuta. Tarjottu luontokasvatus ja yhteisöllinen tekeminen ovat arvokasta työtä ja mikä parasta, ne tapahtuvat luontoympäristössä!

Luonnon terveysvaikutukset tulevat toiminnassa osallistujille ikään kuin kaupan päälle, eikä niitä aina huomata tuoda erikseen esille.  Luonnon ilmiöiden ja eliöiden tarkkailu kuitenkin kohottaa mielialaa, rauhoittaa hermostoa ja parantaa kognitiota. Havainnointi yhdessä ja havainnoista keskustelu lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja positiivista suhtautumista kanssaihmisiin. Talkootoiminta yhdistää luonnon terveysvaikutukset ja sosiaalisen toiminnan vaikutukset vielä fyysisen liikkumisen terveysvaikutuksiin. Esimerkiksi ketotalkoiden tai vieraslajitalkoiden liikunta on hyvin monimuotoista sisältäen kyykkimistä, kantamista, nostelua ja kumartelua. Parhaimmillaan vaikkapa roskien kerääminen ryteiköstä voi olla monipuolinen kiipeily- ja esteiden ylitysrata. Koska ihminen on perustellusti ja täysin sallitusti itsekäs olento, luontojärjestöjen kannattaisi tuoda enemmän esille sitä luontoterveyshyötyä, jonka itse kukin luontolähtöisestä toiminnasta saa. Tässä olisi luontojärjestöille myös uudenlaista markkinakulmaa.

Luontojärjestöt vahtivat lähiluonnon säilymistä

Kaikkein tärkein luontojärjestöjen kansanterveyttä edistävä työ on kuitenkin kaavoitukseen ja maankäyttöön vaikuttaminen. Vaikka sitä ei tehdä ihmisen lähiluonnon ja luontoterveyden näkökulmasta, vaan luontoarvojen perusteella, nämä tavoitteet ovat yleensä linjassa keskenään. Luontojärjestöt ottavat kantaa esimerkiksi vanhojen metsien, lähimetsien, virtavesien ja perinnebiotooppien puolesta. Usein tämä kaikki tehdään puhtaasti vapaaehtoistyönä ilman korvausta.

Järjestöt pyrkivät suojelemaan luonnon monimuotoisuutta ja kytkeytyneisyyttä sekä saastumattomuutta. Nämä vaikuttavat paljon myös siihen, minkä laatuista ja kuinka monipuolista luontoaltistusta ihminen elinympäristössään saa. Luontojärjestöt ovat isojen asioiden vartijoina, eivätkä pelkästään muun lajisten, vaan myös ihmisen hyvinvoinnin osalta.

Luontoterveys osaksi kunnan strategiaa

Itse Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen toimijana odotan kovasti sitä, että kunnat ja maakunnat ryhtyisivät tekemään kunnianhimoista luontotyötä. Uskon, että luontoterveys voisi olla tässä se vipuvarsi, jolla monimuotoisen luonnon arvo, myös rahallinen, saadaan tehtyä kunnille näkyväksi. Haluaisinkin nähdä luonnonterveyden osana kaikkien kuntien ja maakuntien strategioita ja ohjelmia.

Painetta asian suhteen on onneksi tulossa myös EU:n taholta. Ennallistamisasetuksen artikla 8 astuu voimaan 2031, jonka jälkeen latvuspeiton ja kaupunkivihreän määrän pitää kaupunkiklustereissa kasvaa. Tämä vaatimus koskettaa kaupunkeja tietystä kokoluokasta ylöspäin eli Suomessa 67:ää kuntaa. Vaikka velvoite astuu voimaan vasta 2031, vastuullista olisi toimia jo nyt niin, ettei latvuspeitteisyys tai luontoalueiden määrä kunnissa ainakaan vähene.

19.3.2026 Sara Käkelä, Suomen luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen puheenjohtaja

Seinäkalenterissani koiranpentu höristää korviaan. Se ei ole aiemmin tepastellut teräsjäällä, eikä kuunnellut valitusta, joka kantautuu järven kannen alta. Maailma on jännittävä, mutta uteliaisuus auttaa pentua paljastamaan salaisuuksia ja tekemään oudoista asioista tuttuja. Pelokas ilme vaihtuu kiinnostukseen, kunnes jokin toinen tekijä kiinnittää sen huomion.

Jokaisen luontokappaleen elämänkaari rakentuu aiemmille kokemuksille. Varhaisajan olosuhteet suuntaavat eläinten, kasvien ja jopa pikkuruisten mikrobien kehittymistä. Elämä ei etene janaa pitkin, vaan kiertäen säännöllistä kehää vuorokaudesta ja vuodenajasta toiseen. Saan vuosittain lahjaksi kalenterin, jossa kuvat kertovat perheemme vuodenkierrosta ja miten luonto on ollut sen osana. Vilkkaasta pennusta on kasvamassa tyytyväinen aikuinen. Luonto on sille koti, jossa on edelleen hurjia asioita. Se osaa jo kiivetä niistä yli yksin tai laumansa tuella. Sen elimistö on oppinut mukautumaan tuntemattomaan hallitusti – ei hallitsemalla.

Ihminen halu hallita heikentää luonnon kiertoa ja elinvoimaa, mikä vaikuttaa jo ihmiskunnan terveyteen. Arkisen luontokontaktin puute on vähentänyt ymmärrystä siitä, miten hyvinvointimme kietoutuu luontoon. Planetaarinen terveys on kehys, jonka avulla etsitään luonnon ja ihmisen hyvinvointia edistäviä ratkaisuja. Luonto on yhteisen terveyden edellytys. Monimuotoinen luonto lähellä ja kaukana on koko ihmiskunnan turva – ei uhka. Luonto vaikuttaa koko kehon toimintaan – elimistömme pienimmistä mikrobeista aivoverkon tasolle. Yksilö, yhteisöt ja yhteiskunta voivat edistää planetaarista terveyttä lukemattomin tavoin. Yhdenkin ihmisen toiminta voi tukea koko yhteisön tulevaisuutta ja jopa muuttaa maailmaa.

Luonto on täynnä selittämättömiä tarinoita, mutta tiede ja tieto rakentaa ymmärrystämme elollista ja elotonta maailmaa kohtaan. Tiede avaa näkymän kehitysketjuun, jonka jatkumona olemme. Mutta kaikista tärkein on arkinen kosketus – se, joka on koulimassa pennustani terveen aikuisen. Se, joka on suojannut minua monelta harmilta – toivottavasti vielä pitkään eteenpäin. Kiitos luonto!

25.2.2026 Hanna Haveri, Planetaarisen terveyden lääkäri

Ihmiskeho on ekosysteemi, joka tarvitsee säännöllistä kontaktia sekä muuhun luontoon että toisiin ihmisiin.

On tutkittu, että pelkästään kymmenen sekuntia kestävän suudelman aikana 80 miljoonaa mikrobia vaihtaa omistajaa. Kuluvan talven poikkeuksellisen runsaat hengitystieinfektiot ovat todennäköisesti seurausta pandemiavuosien eristyksistä ja korostetusta hygieniasta.

Ryhmämme on etsinyt Karjala-tutkimuksen avulla syytä sille, miksi ainakin neljännes suomalaisista oireilee allergisesti jossain lapsuutensa vaiheessa, kun venäläisillä allergioita on vain murto-osa. On käynyt ilmi, että Venäjän Karjalan luonnonläheisissä ja omavaraisissa oloissa elävien nuorten kehon mikrobiomi (bakteerit, virukset, sienet ja muut pieneliöt) on rikkaampi ja immuunisäätely (vastustuskyky) vahvempi kuin suomalaisten nuorten.

Tutkijoiden yhteistyönä syntyi niin sanottu allergian ja laajemmin terveyden biodiversiteettihypoteesi, jonka mukaan yhteys monimuotoiseen luontoon vahvistaa ihmisen mikrobiomia ja immuunisäätelyä suojaten monilta kroonisilta sairauksilta. Puhumme sairauksien riskitekijöistä, kun pitäisi puhua riskitekijöiden ja suojatekijöiden tasapainosta.

Rokotukset, antibiootit ja parantunut hygienia ovat lääketieteen suurimpia saavutuksia, ja kansanterveyden parantuminen ja lapsikuolleisuuden romahtaminen on paljolti niiden ansiota. Antibiootteja ja desinfektioaineita ei kuitenkaan pitäisi käyttää varmuuden vuoksi. Ne vähentävät suojatekijöitä. Tiukka hygienia on toki välttämätön niin kirurgiassa, synnytyksissä kuin huonokuntoisilla potilailla, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt.

Mikrobien lisäksi immuunisäätelyyn vaikuttavat luonnon omat biogeeniset kemikaalit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, joita on tunnistettu toista tuhatta (pineenit terpeenit, limoneenit jne.). Luonto tuoksuu, puutarha tuoksuu! Kemikaalit vaikuttavat solujen energiantuotantoon ja jätteiden kiertoon. Monet vitamiinit ja mineraalit ovat immuunisäätelyn kannalta välttämättömiä ravinteita, joita on eniten tuoreissa kasviksissa, juureksissa ja hedelmissä. D-vitamiinin tärkein lähde on auringon UVB-säteily, joka aktivoi tuotannon ihossa.

Olemme yhteydessä muuhun luontoon hengittämällä, syömällä, juomalla ja koskettamalla. Luontoympäristöt ovat myös mentaalisen ja sosiokulttuurisen hyvinvoinnin lähde. Meillä kaikilla on mieliympäristömme.

Kaupungistuneen ympäristön ja elintapojen muutosten seurauksena olemme erkaantuneet luontoympäristöstä, ja meitä uhkaa kroonisten sairauksien kriisi. Allergiat ovat eräänlaisia signaalisairauksia, koska ovat niin ilmiselvän negatiivisesti riippuvaisia ympäristöstä (siitepölyt, ruoka-aineet, eläimet). Mikä on mennyt vikaan?

AIA-liitto, Luontoterveyden osaamiskeskus, Hengitysliitto ja Filha ry. ovat näyttäneet tietä, kun luontosuhdetta on vahvistettu. Siinä on ollut mallina Kansallinen allergiaohjelma (2008–2018), jonka EU valitsi 2022 parhaiden käytäntöjen portaaliin. Emme palaa luontoon, mutta voimme tuoda luonnon elementtejä paremmin kaupunkiympäristöön ja vaikuttaa niin ravintoon, liikuntaan kuin yleisemmin elintapoihin. Suomalainen yhteiskunta on ottanut asian vakavasti. Lahden ja Päijät-Hämeen paikallinen Luontoaskel terveyteen -ohjelma (2022–2023) vastaa haasteeseen. Nyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL ja Sitra lanseeraavat maaliskuussa kymmenvuotisen Terveyttä luonnosta -ohjelman.

Kaikki mukaan vähentämään allergioita ja tekemään parempaa kansanterveyttä!

4.2.2026 Tari Haahtela, emeritusprofessori

Luontoympäristöt tarjoavat meille monenlaisia terveyshyötyjä ja hiljaisuus on yksi niistä. Pimeys ja kaupunkien valosaasteen poistuminen voi olla mieleenpainuva kokemus.

Edessä avautuu syksyinen maisema Saimaalla. Kallioisia saaria, mäntyjä ja keltaiseksi värjäytyneitä koivuja. Kiipeän kallion korkeimmalle kohdalla etsien parempaa näköalaa valokuvaa varten. Vaikka kuinka etsin, en saa haluamaani. Kuvaan ei tallennu koko maisemaa, ei puiden lehtien hiljaista havinaa eikä kaukana metsän päällä etelään suuntaavaa hanhiparvea. Järvimaisema on koettava itse.

Vaikka näköalapaikka on tien ja parkkipaikan vieressä, lokakuussa vain harvoin yksittäinen auto rikkoo luonnonrauhaa lähellä Puumalan Pistohiekkaa. Sanomme ehkä, että olemme tottuneet kaupungin hälyyn, mutta melu on silti häiriötekijä, joka vaikuttaa terveyteen. Lyhytaikaisen melualtistuksen seurauksena pulssi nopeutuu, ihon ja sisäelinten verisuonet supistuvat, verenpaine nousee ja stressihormonien pitoisuus veressä lisääntyy. Pitkäaikainen altistuminen liikennemelulle on yhteydessä nuorten masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin. Äänet vaikuttavat nukahtamiseen ja unen laatuun ja voivat jopa voi lisätä sydän- ja verisuonitautien, kuten verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riskiä. Luonnossa hälyäänien poistuminen ja nähdyn informaation yksinkertaistuminen johtaa täysin päinvastaisiin reaktioihin.

Hiljaisuuden lisäksi Suomen syksyinen luonto tarjoa meille pimeyttä ja sitäkin voidaan pitää positiivisena asiana. Näin loka-marraskuussa eletään vuoden pimeimpiä aikoja, mutta kaupungeissa ei koskaan ole pimeää. Valosaaste peittää tähtitaivaan eivätkä revontulet erotu.

Katuvalaistuksesta tai myös erilaisista kodinkoneista tai muista valonlähteistä tulevaa siroavaa valoa ei aina pääse eroon edes makuuhuoneessa. Harvoin on niin pimeää, että oman käden huomaa vasta kun se hipaisee nenää. Monen huonosti yönsä nukkuvan ongelmien taustalla on ajateltu olevan keinovalot, vaikka useimmin syytä voikin etsiä kännykän käytöstä.

Luonnon arvo hyvinvoinnille ymmärretään

Luonnon terveyshyötyihin ollaan vasta nyt kunnolla heräämässä. Ylivoimainen enemmistö suomalaisista ajattelee, että luonto lisää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Ympäristöministeriön kyselytutkimuksessa samaa mieltä väittämän kanssa oli peräti 97 prosenttia vastaajista. Usein ajatellaan, että Suomessa luontoterveyttä saadaan tarpeeksi, koska lähiluontoa on paljon. Luontoalueilla ei kuitenkaan ole merkitystä terveydelle, jos siellä ei liikuta.

Pääkaupunkiseudulla tehdyssä tutkimuksessa viheralueiden määrällä ei ollut vaikutusta lääkkeiden käyttöön. Vasta kun selvitettiin luontokosketuksen määrää, huomattiin luonnossa paljon liikkuvien tarvitsevan vähemmän mieliala-, verenpaine- ja astmalääkkeitä. Havainto kertoo luonnon moninaisista terveysvaikutuksista.

Kansallinen ohjelma käynnistymässä

Luontokosketuksen lisäämiseksi on vuonna 2026 käynnistymässä kansallinen luontoterveysohjelma. Sitä on Sitran johdolla suunnittelemassa muun muassa Luonnonvarakeskus (LUKE), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), lääkäriseura Duodecim ja Allergia-, iho – ja astmaliiton lisäksi monet muut järjestöt.

Luontoterveysohjelmassa tullaan lisäämään kansalaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten tietämystä luonnon terveysvaikutuksista ja tavoista saada terveyshyötyjä luonnosta niin vapaa-ajalla kuin terveydenhuollon ohjaamana. Keskeisenä tavoitteena on saada kansalaiset liikkumaan enemmän luontoympäristöissä ja pysymään terveempinä, työkykyisinä ja vähentämään terveydenhuollon kustannuksia. Ohjelman esiselvityksessä luontoympäristön arvo pelkästään masennuksen, tyypin 2 diabeteksen ja astmalääkityksen osalta laskettiin sadoissa miljoonissa euroissa vuodessa. Kansallinen ohjelma lisännee myös erilaisten luontoon vievien palvelujen kysyntää.

Luontolähtöisten palveluiden kehittämishanke (LuoPaKe) loppuseminaarissa luova johtaja Jani Halme painotti Saimaan merkitystä Itä-Suomen matkailun kehittämisessä. Saimaa on ainutlaatuinen sisämaan saaristo. Se on Euroopan neljänneksi suurin järvi, mutta rantaviivaa sokkoloisessa vesistössä on yli 14 850 kilometriä, selvästi enemmän kuin muissa Euroopan suurissa järvissä. Toivottavasti ymmärryksen karttuessa myös hiljaisuudesta, pimeydestä ja nuotiotulien loimusta tulee Saimaan rannoille houkuttelevia tekijöitä vielä syksynkin aikaan.

10.11.2025  Juha Jantunen, 
Luontolähtöisten palveluiden kehittämishanke LuoPaKe 

Lähteet

He Y, Lahti-Pulkkinen M, Metsälä J. ym. Residential exposure to traffic noise and incidence of depression and anxiety from childhood through adulthood: a Finnish register study. Environ Res. 2025; 285(Pt 2):122443. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=5228732

Münzel T, Molitor M, Kuntic M. ym. Transportation noise pollution and cardiovascular health. Circ Res. 2024; 134(9):1113-1135. https://www.ahajournals.org/doi/full/10.1161/CIRCRESAHA.123.323584

Zielinska-Dabkowska KM, Schernhammer ES, Hanifin JP, Brainard GC. Reducing nighttime light exposure in the urban environment to benefit human health and society. Science. 2023; 380(6650):1130-1135. https://www.science.org/doi/epdf/10.1126/science.adg5277

Ympäristöministeriön Ilmastobarometri ja Luontobarometri 2025. https://ym.fi/-/tietoisuus-luontokadon-etenemisesta-lisaantynyt-ilmastoratkaisut-nahdaan-suomelle-mahdollisuutena

Turunen AW, Halonen J, Korpela K. ym. Cross-sectional associations of different types of nature exposure with psychotropic, antihypertensive and asthma medication. Occup Environ Med. 2023; 80(2): 111-118. https://oem.bmj.com/content/80/2/111

Kansallinen luontoterveysohjelma. https://www.sitra.fi/hankkeet/kansallinen-luontoterveysohjelma/

Lähiluontoa pidetään helposti hukkatilana kaupunkialueilla – tyhjää tilaa rakennusten välillä, joka vain odottaa rakentamista. Lukuisat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet viheralueiden ja lähiluonnon tärkeän merkityksen terveydelle ja hyvinvoinnille, erityisesti lapsille.

Luonto oli tärkeä myös omassa lapsuudessani. Suosikki leikkipaikkani oli ”pikkumetsä”, ja paras kiipeilypuu oli läheisen tyhjän tontin vanha tammi. Puun muoto on edelleen hyvin mielessä, vaikka en ole sitä nähnyt kymmeniin vuosiin. Alaoksalle oli hankala päästä, mutta sen jälkeen tukevilla oksilla oli helppo kiipeillä. Myöhemmin radanvarren joutomaat antoivat sysäyksen perhosharrastukselle, joka valokuvauksen muodossa on edelleen voimissaan.

Terveyshyötyjä luonnosta

Lasten erilaiset käytöshäiriöt ja ADHD-oireet ovat lisääntyneet viime vuosina. Vuonna 2023 yli 11 prosentilla alakouluikäisistä pojista oli ADHD-diagnoosi, kun viisi vuotta aikaisemmin luku oli hieman yli viisi prosenttia (linkki THL:n sivulle). Vihreässä ympäristössä vietetty lapsuus kantaa aikuisikään saakka. Tanskalainen tutkimus osoitti, että lapsuus vihreässä ympäristössä, jossa on metsiä, maaseutua ja rantoja, suojaa mielenterveyttä. Tutkimuksessa oli lähes miljoonan henkilön tiedot ja heillä peräti 12 erilaista mielenterveyden häiriötä tai sairautta harvinaisempaa, jos he olivat asuneet lapsena lähellä luontoa (linkki tutkimukseen).

Tutkimusten mukaan luontotoiminta tukee lasten oppimista, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa ja vähentää stressiä. Luonnossa liikkuminen kehittää motorisia taitoja, ja ryhmässä toimiminen on usein sujuvampaa kuin sisätiloissa. Lisäksi luonnon mikrobit, erityisesti metsämaan mikrobit, parantavat lasten immuunijärjestelmän toimintaa ja vähentävät allergioiden ja monien muiden kroonisten sairauksien riskiä.

Mikäli lasten luontokosketus lisääntyisi, esimerkiksi masennuksen, tyypin 2 diabeteksen ja astman aiheuttamia terveydenhuoltokustannuksia voitaisiin vähentää merkittävästi. Tässä päiväkodit ja koulut ovat avainasemassa. Varsinkin syksyn pimeimpinä kuukausina lapset viettävät lähes koko valoisan ajan päiväkodissa. Luontokosketus voisi tapahtua päivittäin jo pihalla, ja lähiluonnossa liikkuminen ja leikkiminen täydentäisivät sitä.

Sitran, Luke ja THL:n selvityksessä (linkki tutkimukseen) on todettu, että koulujen ja päiväkotien läheisten luontoympäristöjen käyttöä tulisi lisätä, ja lapsia pitäisi kannustaa olemaan enemmän luonnossa leikkien ja liikkumisen parissa.

Kohti luonnonläheisempiä päiväkoteja

Luontoterveyttä varhaiskasvatukseen -hankkeessa tehdyssä kyselyssä selvisi, että useimmissa Etelä-Karjalan päiväkodeissa luontotoiminta on aktiivista, mutta pihoille kaivataan lisää luontoa (Siirry hankesivulle). Pihat olivat usein hiekkakenttiä, joissa luonnonkasvillisuutta oli vähän. Nurmikkoa oli vähän tai ei lainkaan noin puolessa pihoista, ja tekonurmi oli yleistynyt. Monilla pihoilta puuttui varjoiset alueet. Aurinko voi paahtaa jo toukokuussa, jolloin UV-säteily sekä pölyävä hiekka voivat olla haitallisia. Puolet vastaajista ehdottivat pihojen luonnon parantamista, toivoen muun muassa lisää kasveja ja luonnontilaisempia alueita hiekan tilalle.

Pihoihin voisi lisätä marjapensaita, omenapuita, kasvatuslaatikoita ja muita luonnontilaisempia alueita, jotka toimisivat myös opetuskohteina. Vanhojen puiden säilyttäminen olisi tärkeää, ja kaadettujen puiden runkoja voisi hyödyntää leikeissä, kuten kiipeilyssä ja tasapainoilussa. Puun rungot ja puuhake hiekan sijasta parantaisivat myös pihan mikrobiympäristöä. Uudet päiväkodit tulisi rakentaa lähelle metsää, ja vanhojen päiväkotien läheiset metsät tulisi säilyttää terveyttä edistävinä alueina.

Luonto ei ole vain lapsille

Päiväkotien lisäksi myös koulujen, hoitolaitosten ja palvelutalojen ympäristössä tulisi olla metsikköä tai puistoa. Luonnonläheisyys tukee kaikenikäisten hyvinvointia ja terveyttä. Jos yhteisöt panostavat enemmän luontoympäristöihinsä, se voi parantaa asukkaidensa elämänlaatua merkittävästi. Luonto on monella tapaa elintärkeä, ja sen tarjoamia terveyshyötyjä ei tulisi aliarvioida. Päiväkotien pihojen kehittäminen luonnonläheisemmiksi on askel kohti terveempää ja onnellisempaa tulevaisuutta kaikille.

28.3.2025 Juha Jantunen, 
Luontoterveyttä varhaiskasvatukseen -hanke