Diagnoosi on selvä: luonnon monimuotoisuus hupenee ja Suomen luonto köyhtyy.
Kaakkois‑Suomessakin luontokato näkyy joka paikassa. Lähes puolet luontotyypeistä on uhanalaisia, suoluonto on liki menetetty yltiöpäisten ojitusten myötä ja talouskäyttöön puristetut metsät ovat yksipuolistuneet. Samalla ilmastonmuutos ja maankäytön jatkuva tehostuminen heikentävät ekosysteemien palautumiskykyä.
Luontokato ei kuitenkaan ole vain ekologiaa. Sillä on suora yhteys terveyteen, huoltovarmuuteen ja alueen elinvoimaan. Siksi luonnon tilan parantaminen on yhtä lailla hyvinvointi‑ ja turvallisuustoimi.
Kokosimme Priodiversity LIFE -hankkeen yhteydessä kattavan tietopohjan kaakkoissuomalaisista lajeista ja luontotyypeistä, ekologisista yhteyksistä ja vedenalaisesta luonnosta. Tutkimustieto ja erilaiset luontoaineistot antavat suuntaa korjaaville toimenpiteille.
Kun luonnontilaa kuvaavista tasoista muodostettiin lämpökartta, sen vihreimmin hehkuvilla alueilla oli säilynyt arvokkaita piirteitä ympäröiviä alueita enemmän. Analyysi antoi siis kokonaiskuvan siitä, missä luonnon sydän vielä sykkii Kaakkois-Suomessa.
Rajasimme lämpökartalta 18 maakunnallista luonnon monimuotoisuuskeskittymää. Ne kattavat noin viidenneksen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson pinta‑alasta, mutta niillä on tavattu 77 % maakuntien uhanalaisista lajeista ja 79 % silmälläpidettävistä lajeista. Ja kuitenkin vain 2,2 prosenttia keskittymien alasta on toistaiseksi suojeltu.
Keskittymiltä löytyy niin harjujen paahdeympäristöjä ja laajempia soita, pieniä virtavesiä, merkittäviä lintukosteikkoja, perinnebiotooppeja kuin meriluonnon avainympäristöjä. Keskittymiä yhdistävät merkittävät luontoarvot, mutta vähäinen suojelun ja hoidon nykytaso.
LUMO-ohjelmia luonnonhoitoa ohjaamaan
Työstämme parhaillaan maakunnallisia LUMO‑ohjelmia, jotka tarjoavat uuden ja toivottavasti myös tehokkaan välineen luonnonhoidon priorisointiin. Ohjelman vahvuuksia ovat toimien kohdentaminen sinne, missä vaikutus on suurin, sekä monitasoinen suunnittelu keskeisten toimijoiden kanssa.
Ohjelma siis ohjaa ennallistamista ja luonnonhoitoa monimuotoisuuskeskittymiin ja ekologisten yhteyksien solmukohtiin. Lajitiedot, luontotyypit, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, valuma‑aluekohtainen lähestymistapa ja maankäytön suunnittelu yhdistyvät vahvasti toisiaan tukien samaan kokonaisuuteen.
Luontokadolla ja ihmisten hyvinvoinnilla on vahva yhteys. Monimuotoinen ympäristö tukee yhtä lailla mielenterveyttä, puhdistaa vettä ja ilmaa, tuo vakautta ruoantuotantoon ja lisää ilmastonmuutokseen sopeutumisen mahdollisuuksia. Siksi luonnonhoito ei ole vain ekologinen velvoite – se on investointi alueelliseen hyvinvointiin, turvallisuuteen ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin.
Siksi ennallistamisella ja luonnonhoidolla on väliä, nyt eikä vasta ehkä sitten joskus. Monimuotoisuuskeskittymiä hoitamalla turvataan samalla ihmisten terveyttä – ja mikä tärkeintä: annetaan jossakin myös luonnolle tilaa ja aikaa korjata itseään.
8.4.2026 Kimmo Saarinen, luontotiedon asiantuntija, Kaakkois-Suomen Elinvoimakeskus, Priodiversity LIFE -hanke