Heinien ja pujon kukinta jäi heikoksi
Tiedote 28.9.2026
Kesän 2026 vaihtelevat säät pitivät heinien ja pujon siitepölymäärät kurissa. Heinien kukinta painottui jo kesäkuulle, kun taas pujon siitepölykausi jatkui heinäkuun alusta syyskuun loppuun saakka. Molempien siitepölymäärät jäivät keskimääräistä pienemmiksi.
Heinien kukinnan huippu jo kesäkuussa
Heinien kukinta käynnistyi kesäkuun alussa, ja lämpimän sään vauhdittamana suurimmat siitepölypitoisuudet mitattiin jo kesäkuun loppupuolella, 20.6. ja 28.6.2026. Heinien siitepölyä oli runsaasti ilmassa vain neljänä päivänä, joista kolme ajoittui kesäkuulle.
Heinäkuun vaihtelevan, sateisen ja viileän sään myötä heinien kukinta heikkeni jo kuun puolivälissä. Heinien siitepölyä esiintyi ilmassa ajoittain pieniä tai kohtalaisia määriä syyskuun puoliväliin saakka. Kaikkiaan heinien siitepölyä havaittiin kolmanneksen tavanomaista vähemmän.
Pujon ja tuoksukin siitepölyä kulkeutui Kaakkois-Suomeen vielä syyskuun lopussa
Ensimmäiset pujon siitepölyhiukkaset havaittiin jo heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Ainoastaan vuosina 2024 ja 2025 siitepölyä on havaittu tätä aikaisemmin. Kukinta eteni kuitenkin hitaasti, ja sen huippu ajoittui lopulta tavanomaiseen aikaan heinäkuun lopun ja elokuun 10. päivän välille. Pujon siitepölyä oli runsaasti ilmassa vain yhtenä päivänä.
Elokuun puolivälin jälkeen pujon siitepölyä esiintyi ilmassa enää ajoittain. Aivan syyskuun lopussa 28.9.2026 Kaakkois-Suomeen suuntautui kaukokulkeuma, jonka nosti pujon ja muiden marunoiden siitepölymäärän hetken ajaksi suureksi. Pujon siitepölymäärät koko kesän aikana jäivät kuitenkin viidenneksen keskimääräistä pienemmiksi.
Tuoksukin siitepölyä havaittiin pieniä määriä 30.8., 7.9. ja syyskuun lopussa 25. ja 26.9. Voimakkaasti allergisoiva tuoksukin siitepöly oli peräisin Kaakkois- ja Keski-Euroopasta. Tuoksukin kukinta-aikaan elo–syyskuussa ilmavirtaukset tulivat pääosin lännestä, eikä kaukokulkeumia päässyt juuri muodostumaan. Suomessa tuoksukit ovat harvinaisia eivätkä ne yleensä ehdi kukkia.
