Paahdeympäristöt ovat nimensä mukaisia paikkoja – auringon paahtamia, kuivia ja harvakasvisia. Erikoisessa ympäristössä on myös erikoisia, juuri näihin olosuhteisiin sopeutuneita lajeja.
Paahdeympäristöjen uhanalaisten hyönteiset Etelä-Karjalassa
Kesällä 2015 Kaakkois-Suomen paahdeympäristöissä kartoitettiin pikku-, harju-, kallio- ja muurahaissinisiiven, idänhäränsilmän sekä palo- ja sinisiipisirkan esiintymiä. Kaikki lajit ovat uhanalaisia ja idänhäränsilmää lukuun ottamatta luokiteltu myös kiireellisesti suojeltaviksi. Kartoitukset pohjautuivat aikaisempiin esiintymätietoihin, jotka tarkistettiin ja lisäksi lähialueilta etsittiin uusia lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Kesän aikana tutkittiin kaikkiaan 120 kohdetta ja maastopäiviä kertyi neljälle kartoittajalle yli 50.
Alkukesästä lentävien sinisiipien tilanne oli heikko. Etelä-Karjalasta näyttää hävinneen kaksi lajia. Harjusinisiipi katosi Ruokolahden Huuhanrinteen siirtoistutuskohteelta vuosituhannen vaihteessa ja pikkusinisiipi Savitaipaleelta viisi vuotta myöhemmin. Kalliosinisiipiä havaittiin Lappeenrannassa kuudelta paikalta yhteensä 25. Yksilömäärä jäi kuitenkin odotettua pienemmäksi jo toisena vuotena peräkkäin toistuneen viileän alkukesän takia.
Loppukesän lajeilla tilanne oli parempi. Muurahaissinisiipiä havaittiin Taipalsaarelta samoilta alueilta ja samoja yksilömääriä kuin viime vuosina keskimäärin. 2020-luvulla muurahaissinisiiven tilanne on huonontunut ja laji on todellisessa vaarassa hävitä Taipalsaarelta, toiselta lajin viimeisistä elinpaikoista Suomessa.
2000-luvun alussa Suomesta hävinneeksi luultua idänhäränsilmää on viime vuosina havaittu yksittäin Kaakkois-Suomessa. Kartoituksissa nähtiin yksi perhonen aikaisemmin tunnetulta paikalta Lappeenrannasta.
Palosirkalla oli hyvä vuosi, sillä havaintoja kertyi Kouvolan Kaipiaisen ja Luumäen Taavetin välisiltä junaradan ja valtatien pientareilta nelinkertainen määrä edelliseen kartoitukseen verrattuna. Suurin osa 200 palosirkkahavainnosta tehtiin 3,5 km matkalla Ryssänmäen, Kaitjärven ja Someronmäen radanvarressa.
Seurannan tulokset on koottu raporttiin (pdf, 4,8 Mt).
Sinisiipisirkkahavainnot
Sinisiipisirkka nousi julkisuuteen vuonna 2014, kun Rudus Oy latasi nettiin YouTube-videon vanhan sorakuopan jälkihoitosuunnitelmista Lappeenrannan Rutolassa. Kedottamisajatukset mutkistuivat, kun maastokatselmuksessa paikalta löytyi sinisiipisirkkoja. Vielä vuonna 2010 laji oli erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava, jonka esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää.
Uusien havaintojen myötä sinisiipisirkkojen esiintymiä Etelä-Karjalassa kartoitettiin kesällä 2015. Sirkka on elinympäristön suhteen vaatimaton, sillä se viihtyy melkein elottoman näköisillä sorakentillä, jossa sirkkojen ravinnoksi kelvannee lähes kaikki siellä harvakseltaan kasvava.
Sinisiipisirkkoja löytyi selvästi ennakoitua useammin. Niitä havaittiin 28 paikalta yli 600 yksilöä Soramonttujen lisäksi sirkkoja löydettiin radanvarren hiekkakentältä Imatralta, uudehkon eritasoliittymän hiekkamaalaikuilta Lappeenrannasta sekä Joutsenon Myllymäen laskettelurinteen pysäköintialueen hiekkakentältä.
Sinisiipisirkka muuttui hetkessä harvinaisuudesta tavalliseksi lajiksi. Sirkka on erinomainen lentäjä ja ilmastonlämpenemisen seurauksen se on pystynyt nopeasti leviämään laajoille alueille Etelä-Suomeen. Nykyisin sitä voi käytännössä löytää melkein paikasta vaan, jossa on paljasta hiekkaa ja soraa.
Salpausselän hyönteiset selvityksen kohteena
Ensimmäinen Salpausselkä ulottuu yli 700 km Hankoniemeltä Etelä-Karjalan pohjoisosiin. Reunamuodostuma on ollut kautta aikojen tärkeä leviämisreitti monille eliöille, mm. kangasvuokolle ja muille arojen kasveille. Erityisen tärkeä se on ollut paahdelajistolle, joille on ollut tarjolla avoimia kangasmetsiä ja harjumetsien paisterinteitä.
Rakentamisen ja muun ihmistoiminnan myötä harjujen paisterinteet ja hiekkapohjaiset kedot ovat lähes hävinneet. Samalla suuri osa luontaisesta paahdelajistosta on tullut uhanalaiseksi. Monet ovat kuitenkin pystyneet sopeutumaan ihmisen muokkaamiin tai rakentamiin uusiin ympäristöihin. Näistä korvaavista elinympäristöistä varsinkin lentokentät, tienpenkereet ja -leikkaukset sekä sorakuopat omaavat sellaisia ekologisia rakenteita, jotka kelpaavat harvinaisillekin paahdelajeille.
Salpauselkä I:n korvaavien paahdeympäristöjen merkitys lajien monimuotoisuuden kadon hidastajina oli kolmevuotinen (2006-2008) hanke, jonka tavoitteena oli luoda erilaisten korvaavien elinympäristöjen (mm. lentokentät, rata- ja tieleikkaukset, eritasoliittymät, sorakuopat) verkosto, joka turvaisi harvinaistuneiden ja uhanalaisten lajien säilymisen pitkällä aikavälillä. Lisäksi hankkeen yhteydessä koottiin hajallaan olevaa paahdelajistotietoa sekä arvioitiin näiden elinympäristöjen hoitotapoja paahdelajiston monimuotoisuuden kannalta.
Suomen ympäristökeskuksen organisoimaa hanketta veti projektipäällikkö Guy Söderman. Instituutti vastasi Etelä-Karjalassa tehtävistä maastotöistä ja hoitomuotojen vaikutustutkimuksista.
Vuonna 2006 tutkimus painottui monimuotoisuuden kannalta keskeisimpiin kohteisiin eli pitkän paahdejatkumon omaaville Lappeenrannan, Immolan, Utin ja Nummelan lentokentille. Kolmelle Etelä-Karjalan lentokentälle asennettiin huhtikuun viimeisellä viikolla kuoppapyydyksiä, keltamaljoja, kuoriutumistelttoja ja Malaise-pyydyksiä, jotka tyhjennettiin 2-3 viikon välein lokakuun alkuun asti. Pyydysten avulla selvitettiin erityisesti kenttien kovakuoriais-, pistiäis-, lude- ja kaskaslajistoa. Lisäksi aineistosta määritettiin perhoset.
Kesällä 2007 tutkimus jatkui kaikkiaan 11 kohteella, jotka edustivat soranottoalueita, tieleikkauksia ja rautateiden penkereitä. Lisäksi muutamia pyydyksiä asetettiin toisen Salpausselän avoimeksi raivatulle harjurinteelle Ruokolahden Utulassa.
Varsinkin lentokenttien paahdelajisto osoittautui erittäin arvokkaaksi. Pitkään jatkunut hoito, kasvillisuuden avoimuus ja alueiden suuri koko on luonut ainutlaatuisia paahdeympäristöjä. Erityisesti Lappeenrannan uhanalaisten lajien määrä on huikaiseva. Kaikkiaan kentän lajistoon tehdyissä selvityksissä on löydetty 125 uhanalaista hyönteis- ja kasvilajia, joissa erityisesti suojeltavia on 32. Lentokenttä on yksi merkittävimmistä uhanalaisten lajien keskittymistä Suomessa.
