Luontoterveydellä tarkoitetaan luonnon myönteisiä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkisen terveyteen ja hyvinvointiin. Terveyttä voidaan edistää vahvistamalla yhteyttä monimuotoiseen luontoon.
Luonnolla tarkoitetaan maaperää, vettä ja ilmaa ja niissä eläviä kasveja ja eläimiä. Usein luontona pidetään vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamia elinympäristöjä. Laajemmin luonto on sitä, minkä ihminen voi ympärillään havaita, jolloin siihen kuuluvat sekä rakennettu että rakentamaton, enemmän tai vähemmän luonnonvarainen ympäristö.
Terveys on koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa. Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä voi olla vaikeitakin vammoja tai sairauksia, joihin hän saa hoitoa. Omakohtaiseen arvioon vaikuttavat voimakkaasti hänen omat tavoitteensa ja se, millaisessa fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä hän elää.
Miksi ja miten luonto vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin?
Luonnolla on lukuisia myönteisiä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, jotka näkyvät fyysisinä, sosiaalisina ja psyykkisinä vaikutuksina. Lähiluonnon monimuotoisuuden ylläpito ja luonnossa liikkuminen auttavat vastaamaan nyky-yhteiskunnan terveys- ja hyvinvointihaasteisiin. Kansanterveyttä uhkaa joukko kroonisia, tarttumattomia tauteja, kuten astma ja allergia, diabetes, suolistosairaudet, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit, neurologiset sairaudet ja mielenterveyshäiriöt. Yhteistä monille sairauksille on lievä tulehdustila ja elimistön puolustusjärjestelmän eli immuunipuolustuksen häiriö.
Kaupungistunut elintapa ja ympäristö ja siitä johtuva luontokontaktien puute yksipuolistaa ihmisen mikrobistoa ja vaikuttaa immuunisäätelyyn ja mielialaamme. Terveyttä ja hyvinvointia voidaan edistää vahvistamalla ihmisten yhteyttä monimuotoiseen luontoon.
Luonto vaikuttaa terveyteen luonnon näkemisen, luonnossa olemisen sekä luonnossa aktiivisen tekemisen ja osallistumisen kautta. Jo luonnon katseleminen kuvissa tai ikkunoista parantaa mielialaa. Se ei kuitenkaan korvaa luonnossa olemista ja luontokosketusta.
Luontokosketuksella tai luontokontaktilla tarkoitetaan luonnon kosketusta, haistamista, maistamista, hengittämistä, kuulemista ja näkemistä. Luontokosketus muokkaa meidän elimistömme mikrobiomia. Luonnon mikrobit parantavat vastustuskykyä ja immuunijärjestelmän toimintaa ja ehkäisevät immuunijärjestelmän häiriöistä johtuvia oireita ja sairauksien syntyä. Erityisesti maaperän mikrobien on havaittu olevan tärkeitä immuunijärjestelmän toiminnalle.
Ihminen on osa luontoa
Luonnon mikrobit parantavat vastustuskykyä ja immuunijärjestelmän toimintaa ja ehkäisevät immuunijärjestelmän häiriöistä johtuvia oireita ja sairauksien syntyä. Ihminen ei ole niinkään ”yksilö” vaan monimutkainen ekosysteemi, jossa on vähintään yhtä paljon mikrobeja kuin omia soluja.
Olemme osa luontoa ja tarvitsemme luontokosketusta ja luontoa ympärillämme. Eri tavoin toteutettujen tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia ja vahvistavat luontoympäristöllä olevan merkittävää terveyttä edistävää vaikutusta.
Erityisesti kaupunkiympäristöjen luonnon monimuotoisuutta tulisi lisätä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Luonnosta vieraantuminen voi tarkoittaa heikentyneitä mahdollisuuksia pitää yllä sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia.
Luonnon monimuotoisuuden väheneminen eli luontokato vaikuttaa niin ruokaturvaan, talouteen kuin meidän omaan terveyteemmekin. Luonnon hyvinvoinnin turvaaminen on huolehtimista myös meidän omasta hyvinvoinnistamme. Oman hyvinvointimme kannalta meidän kannattaa liikkua enemmän luonnossa ja tuoda luontoa myös kotiin, vaikka viherkasvien muodossa.